Itsenäisyyden palauttamista odottava

(Julkaistu Perussuomalaisen 31.8.2020 ilmestyneessä numerossa 8/2020.)

Turun Sanomissa oli 24.7. kunnioittamani entisen mepin, Mikko Rönnholmin kirjoitus koronarahojen jakamisen tärkeydestä Suomen kannalta. On täysin selvää, että lähes ainoa mahdollisuutemme hoitaa vientikauppaa on pääsy Euroopan sisämarkkinoille. Suomi on kuitenkin ollut perinteisesti ennen EU:hun liittymistä maailman johtavia maita globaalimarkkinoilla.

Vielä 1990-luvulla Suomi kävi kauppaa kahdensadan eri valtion kanssa. Suomi oli suhteellisesti laskettuna maailman parhaita vientimaita. Kiitos pitkälti paperi- ja puuteollisuuden sekä myös metalliteollisuuden tuotteiden korkean laadun, niistä riitti maailmalla kysyntää. EU-jäsenyyden aikana on menetetty oman rahan lisäksi myös globaalimarkkinat kalliin valuutan vuoksi.

Ranskan ainoa syy pysyä Euroopan unionissa on se, että se saa EU:lta kaiken aikaa enemmän euroja kuin sinne maksaa. Nytkin saimme rahanjakoneuvotteluista lukea, miten Ranskan presidentti Emmanuel Macron löi nyrkkiä pöytään ja sai hulppeat 40 miljardia euroa ilmaista rahaa.

Näin Saksa voi taas huokaista helpotuksesta, kun Euroopan maiden alistaminen Saksan johtamaksi eurooppalaiseksi suurvallaksi, johon Saksa on jo pyrkinyt aseellisesti kaksi kertaa, ei ole uhattuna. Nyt on menossa uusi yritys talouden kautta alistaa muut maat velkasuhteeseen yhteisvaluutan avulla.

Sama Saksa eli EY vaati Suomea lopettamaan telakkateollisuuden ja keskittymään paperi- ja puuteollisuuteen. Wärtsilän konkurssin aiheutti 250 miljoonan markan rahantarve ja konkurssipesän selvityksen jälkeen omaisuuden arvoksi todettiin kolme miljardia markkaa. Koko konkurssi oli puhtaasti poliittista peliä, jotta Suomi yleensä pääsi neuvotteluun EY:n jäsenyydestä.

Lisäksi vaadittiin pankkeja supistamaan toimintaansa, koska Saksan mielestä Suomessa oli liikaa pankkeja näin pienen väestöryhmän tarpeisiin muihin Euroopan maihin verrattuna. Neuvostoliiton kanssa käytävä bilateraalinen kauppa oli myös lopettava.

Kovin isku meille oli se, kun alettiin jakaa halpakorkoista valuuttalainaa pk-yrityksille. Lainan yhteydessä vannottiin johtavien henkilöiden suulla, ettei Suomella ole mitään syytä devalvaatioon. Toisin kävi. Kaikkien aikojen katastrofi tapahtui, kun vuosien 1991 ja 1992 aikana devalvaatioiden seurauksena velat valuuttalainan ottajille nousivat vajaassa vuodessa 51 %.

Sitä eivät monetkaan yritykset pystyneet enää maksamaan, ja jos ei selviytynyt ensimmäisestä lainaerästä, niin koko laina erääntyi maksettavaksi. Näin kaadettiin Suomessa lähes 100 000 pk-yritystä ja työttömiä tuli yhteensä lähes 700 000. Koskaan ennen ei ollut oltu näin syvässä lamassa. Perheet hajosivat, itsemurhia tehtiin enemmän kuin koskaan ennen, köyhien määrä kasvoi ennätyksellisiin mittasuhteisiin ja tuli pitkät leipäjonot, jotka jatkuvat edelleen.

Muistetaan, että jokainen euro, joka tulee EU:n kautta, on Brysselin kautta kierrätettyä rahaa, josta vain pieni osa saadaan takaisin Suomeen. Suurin osa sinne maksetuista rahoista jää muiden maiden tarpeisiin. Kysymys kuuluukin, mitä hyvää on Euroopan unionista saatu, mitä ei olisi itse osattu tai voitu tehdä?

Jouko Laakso (ps.)
Turku

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.